Satakunnan laulu ja sen historia

Satakunnan laulu

1. Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

3. Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.

6. Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.

’Kauas missä katse kantaa’ viralliseksi maakuntalauluksi v. 1948

Monissa maakunnissa maakuntalauluksi hyväksyminen on perustunut kilpailuun, jossa on etsitty nimenomaan maakuntalaulua. Tällaisesta prosessista on Satakunnassakin aika ajoin käyty keskustelua, mutta toteutustoimiin saakka ei edetty.

Sotien jälkeen Satakunnan maakuntaliitto esitti, että täysin uuden Satakunnan maakuntalaulun hankkimisesta luovutaan ja tehdään valinta jo olemassa olevien kesken. Maakuntaliitto päättikin, että Satakunnan maakuntalaulu on oleva ’Kauas missä katse kantaa yli peltojen’.

’Satakunnan Laulu’ esitettiin ensimmäisen kerran kesällä 1912 Länsi-Suomen kansanopiston 20-vuotisjuhlassa. Laulun oli sanoittanut opiston johtajatar Aino Voipio ja säveltänyt Rauman seminaarin musiikin lehtori Aksel Törnudd.

Aino Voipion runoon aikanaan kuului kuusi säkeistöä:

1. Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

2. Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo.
Suurten selkäin, korpisoiden mailta tullen tuo,
koskin kuohuu, tulvoaapi, kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa luo.

3. Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.

4. Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan,
niinkuin karhu korjustansa vihan vimmassaan
kansa sorron ikeen alta, nousi vaati vainoojalta vanhaa vapauttaan.

5. Vielä Satakunnan mailla miehet vakaiset
tuntee esi-isäin lailla luonnon luottehet.
Hallan soista karkoitellen rauhan töihin taltutellen kosket kuohuiset.

6. Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.

Raumalla huhtikuussa 1948 pidetyssä maakuntaliiton vuosikokouksessa päätettiin, että viralliseen maakuntalauluun kuuluvat seuraavat säkeistöt:
1. säkeistö ’Kauas missä katse kantaa’ (alkup. 1. säkeistö);
2. säkeistö ’Täällä muinoin töin ja toimin’ (alkup. 3. säkeistö) sekä
3. säkeistö ’Koska Suomen viljelystä’ (alkup. 6. säkeistö).

Lisäksi päätettiin, että toisessa säkeistössä olevan säkeen ’Kotipelto kasvun kantoi’ sanajärjestys muutettiin kuulumaan ’Kasvun kotipelto kantoi’. Tästä virallisesta päätöksestä poiketen lauletaan usein myös alkuperäistä 2. säkeistöä ’Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo’, minkä katsotaan tekevän oikeutta maakunnan historialle.

Muita Satakunnan maakunnalle omistettuja lauluja

Satakunnan maakuntalauluja on kuitenkin muitakin.

I maakuntalaulu jo 1897

Satakunta sai ensimmäisen maakuntalaulunsa jo 1897, jolloin pidettiin ensimmäiset Satakunnan laulujuhlat. Niiden juhlalauluna oli Kustaa Killisen kirjoittama ja Oskar Merikannon säveltämä marssi: Satakunnan laulu. Runon teemana on maakunnan halki virtaava joki, joka sankarin lailla raivaa uomansa halki esteiden ja mahtavin kuohuin laulaa ikilaulua.

Virtamme vilpas voittoisasti
rinnasta Suomen syöksyen murtavi tiensä
mahtavasti intoa, voimaa uhkuen.
Missä on este ankarin,
siinä se lailla sankarin
paadet ja harjat tieltään raivaa,
vuorehen vankkaan uoman kaivaa,
mahtavasti pauhullaan laulaa ikilauluaan.

Tämä ensimmäinen, kolmisäkeistöinen,  Satakunnan laulu oli omistettu Porin kansallisköörille. Tämä laulu ei kuitenkaan vakiinnuttanut asemaansa maakuntalauluna.

II Satakunnan laulu 1909

Merikannon sävellystä huomattavasti suositummaksi tuli opettaja J.V. Vainion säveltämä Satakunnan laulu, mikä julkaistiin 1909 ilmestyneessä Valistuksen laulukirjassa. Sanat oli kirjoittanut opettaja Juho Laine. Laineen kirjoittama 6-säkeistöinen Satakunnan laulu rakentuu paljolti Satakunnan menneisyyden kuvaamiselle.

Satakunta sarka suuri
Suomen rintavainion
aurattu on ammoin juuri,
kaunis, kallis, verraton!
Ikimuistoin aartehistot
maa se tallettaa,
sukupolvein sankkain työstä
leiman ylvään saa.
Voiman, lemmen, onnen kultamaa!

Vuonna 1912 kaksi maakuntalaulua

Kesällä 1912 esitettiin ensimmäisen kerran ’Kauas, missä katse kantaa..’ –alkuinen Satakunnan laulu Länsi-Suomen kansanopiston 20-vuotisjuhlassa.

Kuusisäkeistöinen Satakunnan laulu kertoo maakunnan halki virtaavasta Kokemäenjoesta, sen varrella asuvasta kansasta sekä maakunnan menneisyydestä ja luonnonkauneudesta. Sortokauden lopulla kirjoitettu runo kuvaa voimakkaalla tavalla kovia kokenutta, sitkeähenkistä ja rauhaa rakastavaa Satakunnan kansaa; sorron uhatessa kansa on valmis iskemään entisellä voimallaan, jota runoilija vertaa karhun kämmenen iskuun.

Kauas, missä katse kantaa
yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa
salo sininen,
siellä Satakunnan kansa
tyynnä kyntää aurallansa
maata isien.

Kysymys Satakunnan maakuntalaulusta ei kuitenkaan vielä lopullisesti ratkennut, sillä samana vuonna (1912) sävelsi Toivo Kuula Laulun Satakunnalle. Tämän 6-säkeistöisen runon kirjoitti Raumalla syntynyt, mutta myöhemmin Porissa lääkärinä toiminut Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo.

Sä Satakunta armahin,
sun kultamaitas tervehdin
nyt laulain riemumiellä.
Siell keskell vihreen vainion
on koti meillä verraton,
on juuret syömmen siellä.

Satakunnassa oli maakuntalaulun osalta pitkään runsauden pula. Kansa- ja oppikouluissa laulettiin yleensä J.N. Vainion säveltämää Satakunnan laulua: ’Satakunta sarka suuri’. Se oli painettu Vainion toimittamaan Valistuksen laulukirjaan, mitä paljon käytettiin koulujen laulunopetuksessa. Satakuntalainen Osakunta puolestaan käytti innokkaasti Kuulan sävellystä ’Laulu Satakunnalle’ ja kuoroväki Törnuddin Satakunnan laulua.

1930-luvun loppupuolella toteutetussa runokilpailussa pärjäsi parhaiten ulvilalaisen Eino Koiviston runo ´Satakunnan lakeudelle’. Neljältä tunnetulta säveltäjältä pyydettiin Koiviston runon sävellys.  Satakunnan Laulujuhlilla Kauvatsalla 1939 juhlayleisö äänesti  Eino Linnalan sävellyksen parhaaksi. Laulun kirjoittaja Eino Koivisto kuoli kuitenkin talvisodan alussa, ja sävelmä vaipui sotavuosina unholaan. ’Satakunnan lakeudelle’ -laulu julkaistiin kuitenkin 1939 Kansanvalistusseuran lauluvihossa ’Kaikki laulamaan’. Vihko sisälsi maakuntalauluja kouluja ja yhteislaulutilaisuuksia varten.

Satakunnan lakeudelle

Miss’ ennen myrkysi meren veet
nyt vainiot siintää silmiin.
Miss’ kosket hurjat on pauhanneet,
siell’ tehtaat piirtyvät pilviin.
Tää kansa loi merestä kaupungit
tuuma tuumalta häätäen merta.
Monet tuntemattomat sankarit
tääll’ on vuotaneet hikeä, verta.

Lähteitä:
Pajamo Reijo, Maakuntalaulumme, Porvoo 1987
Satakunnan maakuntaliiton 25-vuotisjuhlajulkaisu, Kokemäki 1966
Satakuntalaisen Osakunnan Laulu Vihko, Helsinki 1945