Satakunnan seutukaava 2

Suojelu- ja virkistysalueita käsittävän kaavan valmistumisen jälkeen suunnittelutyö jatkui. Vuonna 1979 hyväksyttiin Satakunnan kokonaissuunnitelma 1979-2000. Kokonaissuunnitelma palveli maakunnan kehittämissuunnitelmana ja toisaalta se oli perusta seutukaavan 2 ympäristöä, teknistä rakennetta sekä alueiden käyttöä koskevalle osalle. Satakunnan seutukaava 2 laadittiin Satakunnan perusseutukaavaksi. Siinä käsiteltiin erityisesti taajama-alueita, maa- ja metsätalousalueita ja yhteysverkkoja. Myös kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden vaalimiseen kiinnitettiin huomiota. Kaava hyväksyttiin vuonna 1982 ja ympäristöministeriö vahvisti sen vuonna 1985.

Perusseutukaavana pidetty seutukaava 2 pyrki katsomaan tulevaisuuteen ja merkittäviä  aluevarauksia ovat olleet muun muassa teollisuuden ja yhdyskuntien energiarakenteen turvaamisen kannalta Olkiluodon ja Tahkoluodon alueiden osoittaminen voimalaitosten sijoituspaikoiksi. Vahvistetut seutukaavat 1 ja 2 loivat käytännössä mallin kaavajärjestelmän toimivuudelle, kun viranomaiset ja suunnittelijat alkoivat ottaa huomioon seutukaavoissa esitettyjä tavoitteita.

Seutukaavan 2 valmistumista seurasi seutusuunnittelussa täydentämisen ja uudistamisen vaihe, jolloin valmistuivat Satakunnan seutusuunnitelma 1984-2010 ja Satakunnan seutusuunnitelma 1988-2010. Skenaariot, visiot sekä strategiset suunnittelumenetelmät olivat uusia malleja hahmottaa ja arvioida kehittämistä. Ympäristönsuojelu nousi keskeisesti esille 1980-luvun tutkimuksen ja suunnittelun kohteeksi koko yhteiskuntapolitiikassa.