Satakunnan aluesuunnittelun historia

Aluesuunnittelun juuret Satakunnassa

Aluesuunnittelulla on pitkä historia Satakunnassa. Itse asiassa suomalaisen seutusuunnittelun katsotaan alkaneen Satakunnassa 1940-luvun alussa, kun professori Alvar Aallon laatima 'Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma' valmistui. Tuolloin luotiin pohja nykyisille suunnittelujärjestelmille sekä seudulliselle ja maakunnalliselle yhteistyölle Suomessa.

Kokemäenjokilaaksossa alkoi 1930-luvulla voimakas kaupungistumiskehitys. Teollisuus ja kunnat halusivat kehittää alueen liikenneolosuhteita ja taloudellisia mahdollisuuksia ja ryhtyivät ajamaan aluesuunnittelua. Porin kauppakamari käsitteli aluesuunnittelua koskevaa aloitetta kokouksessaan lokakuun 14. päivänä 1940. Aluesuunnitelman pääkomiteaan nimettiin Porin kaupungin, Porin maalaiskunnan, Noormarkun, Kullaan, Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kuntien edustajat. Porissa maaliskuun 27. päivänä 1941 pidetyssä pääkomitean perustavassa kokouksessa päätettiin hankkeen rahoittamisesta ja yleisestä organisoinnista. Aluesuunnitelma tilattiin professori Alvar Aallolta. Virallinen seutusuunnittelu Suomessa oli alkanut.

Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma valmistui 1942. Aluesuunnitelman tavoitteet ja ratkaisut sisälsivät mielenkiintoisia kehitysvisioita sekä yhdyskuntien ja liikennejärjestelmien suunnittelustrategioita. Suunnitelmaan kuului pääkartta ja 27-sivuinen selostus, jossa käsiteltiin suunnittelun lähtökohtia ja organisointia. Työ koski rautatiekysymyksiä, tiekysymyksiä, tuotantoelämän järjestelyjä, asuntoryhmityksiä, koulukysymyksiä, urheilu-, vapaa-aika- ja retkeilyalueita. Arkkitehti Alvar Aallon esittämä näkemys on muodostanut perustan monille nykypäiväänkin ulottuville suunnitelmille.

Aalto tavoitteli "tilasuhteiden orgaanisuutta ja samalla toiminnallista funktionaalisuutta, sitä että yhteiskunnalliset toiminnat olisivat keskenään oikeissa suhteissa - toisiaan häiritsemättä, mutta toisiaan tarviten, samaan tapaan kuin jäsenet ruumiissa". Maatalous ei ollut vaikuttamisen kohde samassa määrin kuin muut alat, vaan asetti niille reunaehtoja. Uudet tiereitit tai asutus oli määrä sijoittaa niin, että talonpoikaisen kulttuurimaiseman ja maatalouden edut turvattaisiin. Tärkein esitys oli, että rakennettaisiin uusi pikatie satama-alueelta Mäntyluodon kärjestä Kokemäelle - nykyinen valtatie 2.

Aallon työ tuli suunnittelun kuluessa tunnetuksi myös muualla maassa ja valtionhallinnossa. Ilman kuntien myöntämiä varoja ja yhteistyötä aluesuunnitelma ei kuitenkaan olisi valmistunut. Kokemäenjokilaakson kuntien yhteistyö oli silloisen Suomen suunnittelukulttuurissa uusi innovaatio. Yhteistyön innoittamina Satakunnan muutkin seudut kiinnostuivat yhteistoimin toteutettavasta aluesuunnittelusta.

Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma 1943

Maankäytön suunnittelu on edennyt Satakunnassa vaiheittain

Seutukaavoituksen virallinen organisoituminen alkoi Suomessa rakennuslain säätämisen jälkeen vuonna 1957. Aluksi kuitenkin jatkettiin vapaaehtoista kuntainliittotoimintaa. Vuonna 1963 sisäasiainministeriö antoi seutukaavamääräyksen, jonka toteuttaminen edellytti lakisääteisen kuntainliiton perustamista. Tämän jälkeen käynnistettiin koko Satakunnan talousaluetta koskevan seutukaavaliiton perustamisen valmistelut neuvotteluineen ja hallintotoimineen. Välivaihe päättyi Satakunnan seutukaavamääräykseen, jonka sisäasianministeriö antoi 14. maaliskuuta 1967. Tällöin aloitti toimintansa Satakunnan seutukaavaliitto, jonka lakisääteinen tehtävä oli seutukaavoitus.

Aluesuunnittelujärjestelmä on vuosien kuluessa kehittynyt yhä monipuolisempaan suuntaan. Eri aikakausina on pyritty vastaamaan yhteiskunnan kehityksen aiheuttamiin muutostarpeisiin. Varsinkin 1990-luvulla aluehallintoa ja suunnittelujärjestelmiä uudistettiin voimakkaasti. Satakunnassa valmistauduttiin tuleviin muutoksiin etuajassa, kun Satakunnan Seutukaavaliitto ja Satakunnan Maakuntaliitto yhdistyivät vuonna 1991 Satakuntaliitoksi. Yhteistyön sekä osallistumisen rooli on uudistusten myötä korostunut.

Maakunnallista suunnittelujärjestelmää ohjaavat Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014). Näiden lakien mukaisesti maakunnan suunnittelun keskeisiä välineitä ovat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma.

Maankäytön suunnittelu Satakunnassa on vuosien kuluessa edennyt vaiheittain: