Edunvalvonnan historiaa

Satakunnan maakuntaliitto oli alunperin rekisteröity yhdistys, jonka jäseniä olivat erilaiset yhteisöt, kunnat ja seurakunnat sekä yksityishenkilöt.

1970-luvun alkupuolella maakuntaliitto muutettiin pelkästään kuntapohjaiseksi. Jäseninä oli tuolloin yli kolmekymmentä kuntaa, joista osa oli jäsenenä myös Pirkanmaan liitossa. Jäsenyys maakuntaliitossa ei ollut tuolloin pakollista; nykyään kuntien on kuuluttava maakuntansa liittoon.

 

1970-luvun alussa maakunnallisen edunvalvonnan alkusysäys

Maakuntaliittojen tehtävänä oli alunperin maakuntahengen syventäminen, maakuntakulttuurin  ja -historian vaaliminen sekä maakunnallisten asioiden edistäminen.

Vuoden 1971 elokuussa Porin kaupunginvaltuusto päätti kaupunginjohtaja Heikki Kosken esityksestä maakuntaliiton toiminnan tehostamisesta. Tuolloin korostettiin erityisesti, että maakunnallisille tavoitteille on saatava tärkeys- ja kiireellisyysjärjestys ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla maakunnallisten tavoitteiden toteuttamista voidaan tehokkaasti edesauttaa. Samassa yhteydessä tuotiin esiin Satakunnan matkailutoimen voimaperäinen kehittämisen sekä kuntien yhteistoiminnan edistäminen. Kaupunginvaltuuston esityslistalla on asiaa käsitelty kuuden sivun verran.

Esitykseen sisältyi maakuntasihteerin ja toimistoapulaisen palkkaaminen, uusien toimitilojen hankinta ja liiton käyttövarojen lisääminen. Valtuusto päätti esittää asian maakuntaliiton muille jäsenkunnille.

Esityksessä esitetyt asiat toteutuivatkin vuosina 1972-73. Jo tuolloin tehtiin esitys maakuntaliiton ja seutukaavaliiton yhdistämisestä, joka toteutui vuonna 1991 synnyttäen Satakuntaliiton.

 

Porin insinöörikorkeakoulu tavoitteena alkuaikoina

Maakuntasihteerin tehtävään valittiin Kimmo Varjo, joka aloitti tehtävässään tammikuussa 1973. Tehtäviin kuului maakunnallisen tavoiteohjelman laatiminen selvitysten ja muistioiden avulla sekä niiden esitteleminen päätöksentekijöille. Ohjelmassa oli myös käynti kerran vuodessa yhdessä liiton toiminnanjohtajan kanssa kunnallishallitusten kokouksissa. Näissä tapaamisissa saatiin tietoa kunnan tavoitteista ja kerrottiin maakuntaliiton tavoitteista.

Tässä vaiheessa alkoi maakunnan hankkeiden esittely yhteen julkaisuun koottuna. Julkaisuja on tehty vuoden parin välein jo nelisenkymmentä vuotta eri nimisinä. Nimiä ovat olleet muun muassa ”Sinikeltainen kirja”, ”Maakunnan tavoitteita”,” Satakunta-budjetti” ja ”Edunvalvonnan kärkihankkeet”.

Hankkeita näissä edunvalvontajulkaisuissa on esitetty sadoittain. Jotkut asiat ovat toteutuneet, jotkut taas häipyneet historian unholaan.

Alkuaikojen esityksissä oli muun muassa Satakunnan lääni, valtion reaali-investointien lisääminen ja pitkä lista liikenne-, opetus- ja terveydenhuoltohankkeita.  Puhelinliikenteen automatisointi, Länsirannikon atomivoimala ja Porin Insinöörikorkeakoulu olivat tuolloin listoilla.

Maakuntaliitto oli vahvasti mukana aikaansaamassa Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoa maakunnan keskiosiin 1970-luvulla, jolloin  liiton toiminnanjohtaja Jouko Alm kiersi alueen maanomistajille asiaa selvittämässä. Vuonna 2011 saavutettiin maakunnallisella yhteistyöllä  Selkämeren kansallispuisto.

 

Maakunnan yksimielisyys edunvalvonnassa on aina ollut tavoitteena

Maakunnan yksimielisyyden tärkeyttä edunvalvonnassa on korostettu aina. Edellä esitetyssä Porin kaupunginvaltuuston kokouksessa on asian käsittelyn yhteydessä puhuttu maakunnan kuntien yhteistoiminnan suuresta merkityksestä.

Luontaista, virkeätä kilpailua maakunnan sisällä on aina ollut, mutta suurista linjoista on yleensä päästy yhteisymmärrykseen. Kritiikkiä edunvalvontaa kohtaan on vuosikymmenien mittaan aina ollut. Milloin on joidenkin mielestä ajettu vääriä asioita, milloin väärällä joukolla tai ei ole tehty mitään.

 

Edunvalvonta on pitkäjänteistä

Maakuntaliiton toimistossa on hoidettu aikanaan useita merkittäväksi koettuja maakunnallisia asioita. Länsi-Suomen kesäyliopisto, Satakunnan kulttuurirahasto ja Satakunnan Urheilutuki olivat tiukasti liiton kyljessä. Kesäyliopisto ja rahasto ovat lähteneet omille teilleen jo kauan sitten. Yksi suurimpia tappiota maakunnallisessa yhteistoiminnassa on ollut Kokemäelle liikuntaopiston aikaansaaneen ja sitä pyörittäneen Satakunnan Urheilutuen ajautuminen konkurssiin.

Satakunnan matkailun markkinointi on vuosikymmenien ajan ollut osa maakuntaliiton edunvalvontaa. Jäsenkunnat ovat halunneet pitää tämän asian liiton yhteydessä, vaikka sen erottamista omaksi toiminnakseen on silloin tällöin esitetty.

Edunvalvonta on pitkäjänteistä - joku voisi sanoa jopa pitkäveteistä - toimintaa, sillä hankkeiden toteutuminen saattaa viedä kymmeniä vuosia. Esimerkiksi  Lappi-Hinnerjoki-maantien parantamisesta on puhuttu jo kymmenkunta vuotta ennen maakuntaliiton perustamista 1980-luvun alkupuolella, ja tie saatiin kuntoon kymmenisen vuotta liiton lopettamisen jälkeen eli 2000-luvun alkupuolella.